Tänään jouduin saattamaan pikkuveljeni junaan. Korkeasaareenkin halusin vain aavikkoketun tähden ja saldoksi jäi tasan yhden korvan näkeminen. Korvan. Heinäkasan seasta. Parempi varmaan sekin kuin ei mitään havaintoa. Yksi erittäin hyvä lisäsyy palata siihen saareenkin hyvin pian uudestaan. Ja saada pikkuvelikin tänne taas seuraksi. Hih ja hyvää yötä!