Pitäisi ottaa tavaksi kävellä varhain aamuisin kaupunkien tyhjillä kaduilla. Se tunne on jollakin tapaa taianomainen, ja ehkä vähän omituinen. Aivan kuin kaupunki olisi sun, mutta ihan kuin et olisi kenenkään nähtävillä. Aivan kuin olisit henkiolento joltain kauan sitten menneiltä vuosikymmeniltä. Tai ehkä sen fiiliksen toi vain kaupunki, joka henki kauniita tarinoita. Aaveita ja hautojen takana piileviä asioita, kaukana muiden silmiltä.
– Edinburgh syyskuu 2016