Ennis oli pieni, söpö ja värikäs. Juuri sellainen paikka, jossa viettää mielellään rauhallisen kesäisen päivän ilman mitään kiirettä mihinkään. Pienuutensa takia Ennis oli helposti saavutettavissa. Niin helposti, että jo tunnin pyörimisen jälkeen paikka tuntui tutulta. Ennisin näkee helposti yhdessä päivässä, mutta se siinä ehkä onkin parasta. Vain yhden päivän aikana pystyy käydä lähes jokaisen nurkan läpi, ja silti voi eksyä rauhallisille lounaille pubiin tai avata oven antiikkikauppaan. Karttaa ei oikeastaan tarvitse ja askel saa olla kevyt ja hidas.
Olin Ennisissä viime kesänä. Suuntasin Dubliniin kolmatta kertaa, mutta tällä reissulla oli tarkoitus nähdä vähän jo muutakin Irlannista. Niinpä kohteeksi valikoituivat Ennis ja Cliffs of moher. Ja koska en epäonnisesti ollut tarkastanut kamerani akun tilannetta, jouduin tyytymään puhelimeni kameraan. Vähän harmittaa, mutta muistot kaduista säilyvät kuitenkin jossain muualla kuin epäonnistuneissa tarinoissa.
P U H E L I N K U V I A ENNISISTÄ:
SOUP OF THE DAY / Perinteinen pubissa tarjoiltu lounaskeitto.
ENNIS FRIARY / Koko Ennis on ympäröity mitä hienoimmilla luostarin raunioilla. Ennis friary sijaitsi kuitenkin Ennisin keskustassa eikä sen ulkopuolella. Nämä olivat myös ainoat maksulliset rauniot. Bussin ikkunasta ennen Ennistä näkyi monta (vähän jopa hienomman näköistä) kirkon tai luostarin rauniota. Sanoisin että maisemat olivat ihan kohdillaan niiden suhteen.
River walk / Ennisin joen vartta pitkin kävely oli ihana tapa tutustua kaupunkiin vielä vähän syvemmin. Reitti kulki ympyrän palaten takaisin lähtöpisteeseen, ja matkalla pystyi bongailemaan mm. ankkoja!
Päivällinen pubissa / Halusin kerrankin kokeilla jotakin paikallista, niinpä päädyin ottamaan guinnesissa haudutetun irish stewn. Jo ennen matkalle lähtöä tiesin, että se olisi niin mun ruokani. Ja olikin. Annoksen koko vain oli jotain aivan järkyttävää. Tuosta määrästä olisi syönyt helposti viisihenkinen perhe.
TÄMÄ!! / Kurkisteltiin aiemmin päivällä liikkeen takaikkunoista sisään. Myöhemmin osuttiin onneksi oikealle puolelle rakennusta ja… en ole koskaan ollut liikkeessä, jossa olisi aivan liikaa kaikkea tavaraa. Sellaista tavaraa siis, joiden omistaminen ei harmittaisi yhtään. Olisin voinut viettää tuolla koko päivän, mahdollisesti koko viikonkin. Ehkä loppuelämäni. Antiikkikauppa, joka vei (suuren) palan sydäntäni.
Ballybeg woods / Ennisistä löytyi myös metsä. Kaunein metsä missä olen koskaan ollut. Harmillisesti sen kauneutta ja taianomaisuutta ei mitenkään saanut vangittua puhelimeen, joten muistona on vain muutama onneton räpsäisy. Kuvitelkaa maailman vihrein metsä, jossa jokainen puunrunkokin on peittynyt sammaleella. Pelkästään valtavan korkeita lehtipuita ja muratteja kaikkialla. Unenomainen tunnelma. Aivan kuin olisi astunut Taru sormusten herrasta kirjoista tuttuun haltijoiden maailmaan. Cornwallissa pyörräillessänii näin pienen palan tätä upeaa vihreää, kun eksyttiin hetkeksi metsän suojiin, mutta nyt pääsin käsiksi siihen kunnolla. Jos matkustat Irlannissa tai Englannissa, suosittelen kaikkien hurmaavien nummien vastapainoksi käymään jossakin metsän siimeksissä, jos sellainen vain tielle osuu. Yleensähän maisema tuolla suunnilla on aika metsätöntä, mutta kyllä niitäkin näköjään löytyy kun katsoo karttaa tarkemmin. Olin pitkän päivän jälkeen aivan loppu, joten kiitos äidilleni kun sai meidät vielä lähtemään tuonne päivän päätteeksi! En katunut. ♥
