• gdansk,  my life,  travelling

    GDANSK & S O P O T

    22/04/2019 / No Comments

    & lähemmäs seitsemänkymmentä kuvaa.

     

    Pienissä kaupungeissa parasta on se, että aamulla voi astua ovesta ulos ilman mitään sen kummempaa määränpäätä. Päivän kohteeksi voi valita muutaman tärpin etukäteen, mutta muuten kävellä rauhallisesti aina siihen suuntaan minne mieli tekee ja jalat kuljettavat. Itse valitsin eräänä harmaana marraskuisena lauantaina yhden ravintolan sekä yhden museon. Sunnuntaina sen sijaan museon tilalle vaihtui Sopot ihanan ravintolan johdattelemana.

    Ensimmäisen päivän parin tunnin kuolema kahvilassa. / Pakollinen museon peiliselfie. / Bar Pod Rybą (Piwna 61/63) ja jättimäinen uuniperuna pekonilla, valkosipulilla ja gorgonzolalla. Tätä paikkaa suosittelen, jos joskus joku Gdanskiin eksyy. Aivan tajuttoman hyvää!

     

    Hobittikylä Gradowan kukkulalla!

     

    Sain tilattua aamupalan oven taakse lähetin tuomana. Hyödynsin tätä kahtena siihen mahdollistavana aamuna, eikä ne päivät olisi paremmin voinut edes alkaa.

     

    DOM UPHAGENA:

    (Długa 12)

     

    Olen heikkona kotimuseoihin, joten Uphagen’s house oli pakko päästä näkemään. Dlugalla sijaitsevalla museolla on helppo poiketa käymään, jos vain osaa avata oven. Minä en nimittäin ymmärtänyt sen toimintaperiaatetta. Seisoin katsomassa monta metriä korkeaa ovea sormi suussa, kunnes joku muu sinne haluava astui sisään.

     

    SOPOT:

     

    Błękitny Pudel:

    (Bohaterów Monte Cassino 44)

    Rehellisesti mua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko Sopot. Ajattelin sen olevan pelkästään perus Itämeren rantaa kaikkien siitä kahlattujen kuvien perusteella. Onneksi olin väärässä ja onneksi löysin tämän maailman kauneimman ravintolan. Ilman Blekitny pudelin olemassaoloa, olisin tuskin ottanut junaa koko kaupunkiin. Ihan kuin kotiini olisin tullut, suosittelen vahvasti jos kaikki kaunis ja vanha kiinnostaa. Ja koko merta en edes nähnyt missään (vuodenaika tosin toi mukanaan pimeän taivaan jo keskellä päivää).

    ♥

     

     

    GDANSK BY NIGHT AND GOOD BYE:

     

    -GDANSK MARRASKUU 2018

  • gdansk,  my life,  travelling

    MINUN GDANSK

    12/04/2019 / No Comments

    Palataan takaisin marraskuuhun. Ilma oli harmaa ja väsymys järkyttävä. Yövuorosta suoraan lentokentälle ja umpijäässä haahuilua Gdanskin suloisilla kaduilla. Ensimmäinen päivä ei ollut ruumiillisesti ehkä parhain, mutta sen osasin aavistaa jo etukäteen. Parin tunnin talojen ihastelun jälkeen löysin vihdoin tieni kahvilaan. Aivan jättimäinen cappuccino naaman edessä, edelleen kylmästä hytisten, istuin sen pari tuntia lukemassa ja odottamassa että saisin avaimet viikonlopun asuntooni.

    Onneksi loputtoman pitkältä tuntuvan ajan jälkeen sain aloittaa seikkailuni kohti majapaikkaa. Se sijaitsi vähän itse keskustan ulkopuolella, kahden joen toisella puolella. Kuitenkin oikein sopivan kävelymatkan päässä. Talossa oli aivan valtava ovi ja kämppä oli ihanampi kuin osasin odottaa. Tiesin kyllä kuvien perusteella, mitä pitäisi olla vastassa, mutta todellisuus oli vain niin paljon parempaa. Ihana Gdansk, ihana Dolna 4. Ihanat kolme vietettyä yötä.

    En ole muuten eläissäni ollut tavallisessa asunnossa, jonka huonekorkeus on niin huikea. Olo oli niin pieni, että samanlaista pienuutta tuntee usein vain museoissa tai valtavan kokoisissa kirkoissa.

    Seuraavana aamuna kävelin tutustumassa lähiympäristööni. Ihan vain koska autioita taloja ja rikki menneitä ikkunoita. Talojen sävyt alueella sopivat täydellisesti marraskuiseen harmaaseen säähän. Jos olisin ollut kesällä paikan päällä, olisi tällä alueella ollut vaikka mitä tapahtumaa. Kirpputoreja, street foodia ja iltaa kohden alkavia bileitä. Jos vielä joskus päädyn Gdanskiin, teen sen ehdottomasti niin, että kyseisellä alueella on elämää. Koska ympäristö siihen oli aivan mahtava.

    -GDANSK MARRASKUU 2018

  • madrid,  my life,  travelling

    POSTCARDS FROM MADRID

    24/03/2019 / No Comments

    Hei Sinä, Madrid.

    Siitä on jo aikaa, kun tavattiin. Pian voisi jo sanoa että tasan vuosi sitten, tarkemmin viime kesän alun kynnyksellä. Vaikka se kesä taisikin alkaa täällä päin maailmaa hieman etuajassa. Silloin oli kesäkuun alku ja ilmat olivat sielläpäin (erityistä kyllä) ihanan viileitä vielä. Viikonlopun mittainen hengähdystauko paahtavasta Helsingistä.

    Olit ihan kiva paikka Madrid. Ainoa kaupunki tosin, josta ei jäänyt mitään käsitystä. En muista yhdenkään paikan tai edes metroaseman nimeä. En varmaan edes kertaakaan katsonut missä olin. Oli vapauttavaa kulkea vain perässä, mutta koska itse poikkeuksellisesti en toiminut karttana, jäi aika paljon pimeyteen. Sehän ei tietenkään haittaa. Sitä on vain niin tottunut haahuilemaan yksin vailla mitään käsitystä mistään. Sellaisissa tilanteissa kun on vähän pakko etsiä se kartta jostain ja opetella. Päädyin Madridiin siis katsomaan kaveriani, joka asui siellä sillä hetkellä.

    Muistan järkyttävän ison yökerhon lisäksi pari outoa lintua ja kivat talot. Näkymän jonkun puiston yltä ja rauhallisen (joskin hyvin kansoitetun)… toisen puiston. Muutaman ihmisen ja aamuun asti auki olevat clubit. Syötiin myös ihan hyvät hampurilaiset ja juotiin viiniä. Voisin sanoa, että ehkä me vielä joskus näemme uudestaan, Madrid.

    -MADRID KESÄKUU 2018

  • my life,  tallinna,  travelling

    TALLINNAN VINKKI: PIRITA KLOOSTER

    02/03/2019 / No Comments

    Harvemmin pääsee syömään aamupalaa suoraan buffetista, joten viimeiset pari kertaa Tallinnaan suunnatessa on aamun aloittaminen ollut oikein luksusta. Käytiin myös ensimmäistä kertaa Balti Jaama Turgissa ja uskoisin tämän paikan olevan jokaisen tulevankin reissun yksi pääkohteista. Rakastan kirppareita ja vanhoja esineitä ja näiden lisäksi tuolla huokui myöskin hieman tavallisesta poikkeavampi neuvostoaikainen tunnelma.

    Voisin tähän väliin mainita sen, että viimeisimmällä Lontoon reissulla kaverini katsoessa vaatteita Brick Lanen vintage marketilla, minä tuijottelin yläilmoissa roikkuvia näätäeläimiä. Kuolleita tietenkin. Tästä saa hieman osviittaa siihen, mikä mua vetää yleensä puoleensa niiden vaatteiden räpläämisen sijaan..

    Boheem kohvik Kalamajassa oli aivan ihana pysähtymishetki kahvin merkeissä. Ihan kuin olisi astunut jonkun vanhan ihmisen viihtyisään kotiin menneiltä vuosikymmeniltä ♥.

    Kun oltiin pikkuveljeni kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä Tallinnassa alle kaksi vuotta sitten, oli reissumme pääkohde ratikan päätepysäkillä sijaitseva Kopli. Merenrannassa olevat autiotalot olivat parasta antia reissulle. Ja niin ne olivat tällä viimeisimmälläkin kerralla, joskin se taisi olla yksiä viime hetkiä viettää rauhallista lauantai aamupäivää kauan sitten hylättyjä taloja tutkiskellen.

    Ja asia, joka oli reissussa täysin uutta, oli pieni seikkailu Piritan luostarin raunioille. Noin viidentoista minuutin päässä Tallinnan keskustasta olevat rauniot olivat maagiset. Luostari oli iso ja aikuiselta sisäänpääsy maksoi euron tai kaksi. Bussilla pääsi virukeskuksen luota suoraan luostarin “ovien” eteen.

    En tiedä huomaako kukaan, mutta mua kiehtoo kaikki vanha, ränsistynyt ja rikkinäinen. Ehkä siksi mun reissuilta puuttuukin kaikki moderni rakentaminen ja tylsät ostoskeskukset. Sen sijaan rakastan käydä kaikissa kotimuseoissa, joiden sisustus ja arkkitehtuuri yltävät monien vuosien taakse. Piritan luostarin rauniot ovat myös näkemisen arvoinen kohde. Varsinkin, jos haluaa Tallinnan reissuilta jotain uutta perinteisen vanhan kaupungin kaduilla haahuilun sijaan. Ja jos kaikki muu on nähty jo sen sata kertaa.

    Ja koska mieltymyksiltäni olisin voinut syntyä suoraan kauhuelokuvaan, olin haltioissani pienestä hautausmaasta sen kyljessä. Erityisesti Englannissa hautausmaat ovat aivan mielettömiä, joskin hivenen aavemaisia yksin hautojen seassa kävellessä. Ja niiden korppien seisoessa hiljaa hautakivien päällä.

    Ehkä näemme ensi syksynä taas uudestaan samantyyppisissä merkeissä, Tallinna. Tai ehkä jopa jo kesällä? Ehkä tästä tulee mun ja mun pikkuveljen jokavuotinen perinne, onhan meillä kuitenkin jo se kaksi kertaa takana. Itse lähden tosin käymään hieman pikaisemmalla päiväristeilyllä jo ensi viikolla, mutta se ei tule olemaan sama asia.

     

    -TALLINNA SYYSKUU 2018 

  • amsterdam,  my life,  travelling

    AMSTERDAM DAY 1

    24/09/2018 / No Comments

    Näitä kuvia katsellessa muistan alkukevään hienoisen kankeuden. Sen välitilan kun ei oikein tiedä alkaako nyt kevät vai jatkuuko talvi yhä edelleen. Mun ensimmäinen Amsterdamissa vietetty viikonloppu oli kaikissa sanan merkityksissä jäinen. Sitä ei tarvinnut ehkä kävellessä liukastella, mutta pienet pakkasasteet yhdistettynä aivan jäätävään myrskytuuleen tekivät kyllä tehtävänsä.

    Olin aina tiennyt, että tulisin ihastumaan arkkitehtuuriin kyseisessä kaupungissa. Olen aina ollut viehättynyt kapeista ja toisissaan kiinni olevista taloista. Ehkä siksi Lontoo ja koko Englanti vetää mua puoleensa, ehkä siksi pidän myös pohjoismaiden kaupungeista eniten Kööpenhaminasta (Norjassa ja Islannissa en ole tosin käynytkään, mutta niissä maissa mua viehättääkin enemmän luonto kuin ihmisten rakentamat talot ja kaupungit). Amsterdamissa ihastutti erityisesti tummat värit. Vai näkeekö missään muualla oikeastaan mustia taloja? Tai ylipäänsä kaikkia tummia sävyjä rakennuksissa? En ole ainakaan itse huomannut.

    Koska vallitseva säätila pilasi lähes koko matkan, aion yrittää seuraavan kerran uudestaan joskus alkusyksystä. En tosin tänä vuonna, mutta ehkä seuraavana. Tai sitten kun sen aika tuntuu parhaimmalta. Tällä reissulla sain saldoksi sen 6-7 museota, en ole enää ihan varma, mutta kiva joskus niinkin päin. Museot ovat yleensä paikkoja, jotka saattavat jäädä käymättä, kun aika kuluu jo pelkästään ulkona kävellessä ja toisen maan elämää ihmetellessä. Ja vaikka se päämäärätön ihmettely onkin parhainta, on joskus kiva eksyä historiaan tai tarttua kuvien kautta nykyaikaan. Ensimmäinen päiväni Amsterdamissa oli vain puhdasta haahuilua (ensimmäisen museon korkkauksen lisäksi).

    – AMSTERDAM MAALISKUU 2018