Viime viikonloppu oli ihana. Oli aivan mahtavaa saada seuraa koko viikonlopuksi, ja vielä sellaista, jonka kanssa on pakko astua kotiovesta ulos ja lähteä seikkailulle. Vaikka se veisikin vain lähiseuduille, ja vaikka ne asiat olisivatkin muiden ihmisten arjessa täysin tavallisia. Minun arjessani kuitenkaan eivät.

Perjantaina käytiin katsomassa Annabelle elokuvateatterissa, ja onneksi kaikkia odotuksiani vastaan se ei ollutkaan millään tavalla pelottava. En saanut seuraavaksi yöksi tuota nukkea viereeni, eikä se kurkistanut edes keittiön oven raosta. Tajusin myös suuressa elokuvasalissa kauhua katsoessani, että olen aika hyvin koulutettu jo tuon tyyppisiin elokuviin. Ne ovat niin ennalta-arvattavia, että osaan sulkea silmäni jo sekunnin ennen perinteisiä säikyttelykohtauksia. En siis säpsähtänyt kertaakaan, vaikka meinaan kuolla tavallisessa elämässä joka kerta, kun joku avaa edes suunsa selkäni takana.

Ja koska perjantai-iltana ei ole oikein mitään tekemistä 14-vuotiaan kanssa keskellä kaupunkia, niin kävimme myös kiasmassa kuluttamassa aikaamme. Onneksi omistan museokortin ♥.

Lauantaina lähdettiinkiin perinteiselle Tallinnan reissulle. Käveltiin merenrantaa pitkin ja käytiin Patarein vankilassa. Syötiin jäätelöt ja minä elämäni surkeimman carbonaran häpäistyn näytöksen. Olen pahoillani mutta Vapiano, olit surkea. Ensimmäinen kertani siellä ja tuskin annan enää ikinä toista mahdollisuutta (sen knorrin samanmakuisen snackpotin saa kaupasta tyyliin eurolla). En nähnyt sitä toimivaksi ravintolaksi muutenkaan millään tapaa. Ainakaan jos haluaa syödä sitä pastaa.

Muuten Tallinnassa oli aivan ihana sää ja meidän vankilareissu oli ihan huikea! Onneksi törmäsin jossain siihen tietoon, että Patareihin pääsee taas käymään. Odotin jotain paljon pienempää, mutta avoinna olevat tilat olivatkin jo yksinään ihan valtavat. Meinasi motivaatiokin loppua jo kesken, mutta olihan se kokemuksena aika karmaiseva. Ja samalla ihan mieletön.

Sunnuntai taas… sunnuntai oli  i h a n a. Voisin kuvailla sitä puhtaasti täydelliseksi. Juuri sellainen sunnuntai, jollainen jokaisen tulisi olla. Yritin jo viime kesänä saada itseni käymään Pihlajasaaressa, ja näin vuotta myöhemmin se vihdoinkin onnistui. Tykästyin, ei, rakastuin saareen ihan kokonaan. Pidettiin eväsretki laakeilla kallioilla meren äärellä ja käveltiin kummatkin saaret ympäri. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja veden ääni rauhoittava. En olisi halunnut lähteä pois sieltä. Aloin jopa haaveilemaan telttaretkestä kyseisellä saarella. Se olisi varmasti upeaa. Vannon ja toivon, että tämä ei jäänyt tämän kesän viimeiseksi saariseikkailuksi. Pihlajasaari, sait sydämeni.

Käytiin myös kansallismuseossa ja syötiin jäätelöt eiranrannassa. Ihana päätös kuluneelle viikolle.

♥