uudet viikot

Vietin rauhallisen viikonlopun. Heti perjantain jälkeen. Perjantaina kävin yksin keikalla, ja voin rehellisesti sanoa sen olleen yksi parhaimmista ideoista vähään aikaan. Saan harvemmin ketään seuraksi, jos kiinnostavia tapahtumia on tarjolla, mutta ei se paha ollut näin yksinkään. Itseasiassa, ketä sinne edes tarvitsee? Keikoilla käyminen on sama kuin elokuvissa, et sä siellä puhu ihmisten kanssa. Korkeintaan supiset pari lausetta toisen korvaan koko aikana, ja nekin supinat voisi jättää huomioimatta.

Kaikenlisäksi koin saavani parhaimman mahdollisen irti siitä, kun seurana oli vain minä itse ja musiikki. Eipähän tarvitse enää murehtia mahdollisesta seurasta. Ja tämän jälkeen sanoisin, että yksikään edes vähän mielenkiintoa herättävä bändi ei jää enää minulta väliin. Joten kiitos perjantai.

Lauantai oli väsynyt ja ankea, mutta sunnuntaina olin onnellinen yöpukuni kanssa. Aloitin aamupalaa syödessäni lukemaan Harry Potteria ja viisasten kiveä. En oikeasti muista, että koska olisin viimeksi lukenut niitä ihan ensimmäisiä kirjoja. Sieluni ja sydämeni on aina janonnut vähän synkempää materiaalia, ja ehkä juuri siksi tämä tuntuu nyt aivan erityisen hyvältä. En itseasiassa edes tiedä, että miksi on aina ollut pakko lukea niitä ihan viimeisimpiä kirjoja uudestaan ja uudestaan ja aivan loputtomasti. Olen nimittäin jo nyt ahdistunut kyynelkanavoideni kanssa niiden pariin siirtymisestä.

Itkin nimittäin jo pelkästään siinä, kun oppilaita lajiteltiin tupiinsa. Arvatkaapa mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun jonkun elämä päättyy? Jep. Hyvää maanantaita.

Toivon vain syvästi, että olisit. Viime vuosi kaikessa kurjuudessaan siirtyi vahvasti myöskin tämän vuoden puolelle. Mutta kuka muka oikeasti aloittaa uuden vuotensa täysin uutena ihmisenä? Täynnä toivoa ja energiaa asioihin, joita ei aiemmin ole ollut olemassa? Eikö melkein kaikki lopeta edellisen vuoden juhlinnalla? Miten kukaan jaksaa olla iloinen vuoden ensimmäisenä päivänä siitä, että koko mielen ja ruumiin on vallannut puhdas krapula?

Ehkä tämä vuosi huonon alkunsa vuoksi on kuitenkin se onnen vuosi? En usko siihen itse, mutta ehkä pitää vain kuunnella niitä takaraivossa soivia vanhan kansan sananlaskuja. Ja hei, sentään nyt paistaa aurinko ja on ihanan kirpeä pakkanen! Vaikka lunta ei sen ihmeemmin ole näköpiirissä. Siitä miinusta.