Tällä hetkellä musta tuntuu kuin eläisin jollakin tuuliajolla keskellä (sänkyä) itse luomaani merta. Viimeiset päivät ovat menneet vähän sumussa ja pitkästä aikaa voisi sanoa, että se sumussa ajeleminenkin on mennyt vähän huonommin. Mulla on ihan järkyttävä tarve olla koko ajan jossain muualla kuin täällä missä olen. Vaikkakin se kaikki tapahtuu lähinnä ajatuksissa. Musta tuntuu kuin olisin metro, joka on koko ajan vain kääntöraiteella.

Ehkä se on ihan sallittua, että aina ei mene kaikki asiat ihan perinteisellä kaavalla hyvin. Joskus on pakko antaa purjeiden laskeutua ja yrittää kuunnella sitä, mitä se sisin yrittää itselle sanoa. Olen tehnyt pesän itselleni sängyn nurkkaan ja juuri tällä hetkellä se on ihan hyvä näin.

Nauttikaa sunnuntaista ihmiset. Sunnuntai on viikon paras päivä.